Kyllähän minä jo julistin, etten ala kommentoimaan politiikkaa kun en siitä mitään sen paremmin tiedä, mutta nyt on mitta taas muutamiin narisijoihin niin täynnä että pakko sitä vitutustaan on johonkin purkaa. Joten anteeksi, olet tämänhetkinen emotionaalinen jätesäkkini.
Päivänpolttava puheenaihe on taas rakkaan hallintotiimimme Arkadianmäen Armottomat tekemät leikkauspäätökset. Mediapalstoilla ja somessa kiehuu varsinkin lapsilisien leikkaukset, bensan hinnan nousu ja työttömyysturvan leikkaukset. Kataisen kuvia sauhutetaan photoshopeissa ympäri valtakuntaa keksien vaikka mitä kivaa letkautusta Jyrkin suuhun. Silti Suomen kansan näkökanta on mielestäni hieman kapeakatseinen.
Ja edelleen ennenkuin kaikki raivoavat siellä pää punaisina että minä en tiedä mitään mistä puhun, korostan, että nämä ovat vain asioita joita olen keskenäni ja ystävieni kanssa pohtinut, ja sinä joka siellä vakaasti olet sitä mieltä että Suomen hallitus on ajanut kansan ahdinkoon kaikilla leikkauksillaan, mieti edes tovi tätä seuraavaa:
MITÄS JOS....
...lopettaisimme valittamisen ja vinkumisen hallituksen leikkauksista ja tekisimme sensijaan itse asian eteen jotakin.
Esimerkiksi Suomessa on kansainvälisestikin mitaten harvinaisen hyvä sosiaaliturva joka alueella, en yhtään pistä hanttiin sitä, että Suomessa pääsee suurinpiirtein ilmaiseksi lääkäriin, mutta...
MITÄS JOS korotettaisiin lääkärimaksuja edes hiukan, niin se hillitsisi hieman terveyskeskuksen jonoja kun joka toinen yksinäisyyttään ja kipeää kurkkuaan valittava ihminen ei istuisi siellä jonottamassa joka maanantai ihan vain vaihtaakseen kylän juorut ja kuulumiset, ja sensijaan vaikka nuori nainen, jolla on ollut valtavia alavatsakipuja jo kuukauden, maksaisi mielellään pari kymppiä lääkärikäynnistä jos vain saisi pikaisesti apua sensijaan että on jonossa 4 kuukautta.
Ja terveyskeskuksen lääkäripalkkioita voitaisiin sen johdosta korottaa, mikä taas johtaisi siihen, että terveyskeskuksista alkaisi löytyä myös päteviä lääkäreitä, eikä arvauskeskusosastolta vastavalmistuneita hiirulaisia jotka osaavat ulkoa ainoastaan kaikki antibioottimerkit.
Suomessa on myös hyvä työttömyysturva ja sosiaaliturva, mutta....
MITÄS JOS tehtäisiin siitäkin asiasta jonkinlaista selvitystä miten systeemiä voisi kehittää, ettei nuorten ja terveiden ihmisten tarvitsisi miettiä, kannattaako lähteä edes hakemaan töitä kun juuri ja juuri vuokraan ja kaljaan riittävä raha tulee kotiin kannettunakin ja voi nukkua joka aamu puoleenpäivään. Sosiaaliturvan varassa eläviä on aivan liikaa, toiset tietenkin aiheesta, mutta hieman perseellepotkimista tarvittaisiin kyllä tässäkin valtakunnassa.
Myöskin viime viikolla tehdyt leikkaukset edesauttoivat sitä, että Suomi pysyi korkeimmassa luottoluokituksessa, mikä taas johtaa siihen, että pankeilla ei ole tarvetta nostaa asuntolainojen korkoja. Hei kaikki asuntovelalliset, lapsilisästä leikattiin muutama euro, mutta jos vaihtoehto on se, että asuntolainasi korkoa nostetaan prosentilla tai parilla, laskehan huviksesi, paljonko se sinun velkasaldossasi tekisi. Meillä lukema olisi vajaa 2000 euroa/vuosi. Se jo tuntuisi kukkarossa!
Mutta tosiasia on, että toiset ihmiset valittavat ja valittavat ja valittavat kaikesta mahdollisesta, miten hallitus leikkaa etuisuuksia, miten rahaa lähetetään muille maille jotka tarvitsevat apua ja niin edelleen, mutta....
MITÄS JOS tehtäisiin itse asialle jotain. Leikkauksia ei tarvitse tehdä jos valtio saa riittävästi verovaroja. Miten tämä onnistuu? Helppoa. Tukemalla suomalaista yrittäjyyttä ja ostamalla suomalaista. Kuulin tänään faktan, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukaudessa KYMPILLÄ enemmän suomalaisia tuotteita, se toisi maahan 10 000 uutta työpaikkaa. Ajattelemisen aihetta.
Joten laskehan, montako tuhatta euroa kuljetat Viroon vuodessa kun raahaat niitä kaljalaatikoitasi sieltä kotivarastoon, että saat sitten puolalaista makkaraa grillatessasi taas ottaa pari laatikollista virolaista kaljaa ja paasata naapurin kanssa miten perseestä tämä Suomi on.
Mitäs jos jättäisit sen halvan tanskalaisen joulukinkkusi ostamatta ja ostaisit sensijaan kunnon suomalaisen kinkun, joka on kalliimpi, mutta sitäkin maukkaampi.
Tai mitäs jos maksaisit pari euroa enemmän suomalaisista kasviksista? Taatusti turvallisia, lisäaineettomia ja maukkaita suomalaisia tuotteita. Nimittäin kuka takaa että se eurolla ostamasi espanjalainen tomaattikilo ei ole täynnä kaikenlaista elimistöösi pikku hiljaa kertyvää moskaa, joka aiheuttaa allergioita ja muita ongelmia myöhemmin.
Joten valita vain kun kansanedustajat ostivat kalliit torkkupeitot, jotka olivat muuten suomalaista designia ja käsityötä, ja osta sinä vaan IKEAsta itsekoottavia fleecepeittoja kun saat kympillä kolme. Onhan se tärkeää tukea aasialaista lapsityövoimaa. Äläkä vaan käy torilla ja markkinoilla koskaan hyödyntämässä suomalaisen pienyrittämisen tuloksia vaan osta ne paprikasi Prismasta, nehän on euron kilo halvempia. Muista valita GMO-tuotteita, amerikkalaiset kemikaalitehtaat kaipaavat pennosiasi. Otahan joskus oikein kunnolla aikaa ruokaostoksilla ja tutki jokaisen ostoskoriisi tunkemasi einestuotteen tuotesisältö ja alkuperämaa. Voit yllättyä todella. Etkä positiivisesti.
Äläkä sitten ihmettele kun naapurin isäntä myy kaikki lehmänsä pois ja toinen naapuri sulkee kanalansa. Olihan sentään tsekkiläiset häkkikananmunat niin halpoja ettei kenelläkään ole varaa ostaa suomalaisia kun ne on niin kalliita. Paskanmarjat.
Ostakaa ny perhana suomalaiset sitä suomalaista, tukekaa lähiseutunne yrittäjiä, älkääkä aina tukeutuko siihen halvimpaan vaihtoehtoon. Kotimaisuus kannattaa aina, jo siinä, että suomalaisen yrittäjyyden tukeminen vähentää niitä paljonparjattuja leikkauksia.
Älkööt kukaan nyt loukkaantuko ylläolevasta, ei se minulle kuulu vaikka ostaisitte kukkakaalinne Somaliasta, mutta älkää sitten narisko. Perkele.
HAASTAN KAIKKI OSTAMAAN VIIKON AIKANA KYMPILLÄ AVAINLIPPUTUOTTEITA!
t. Justiina
Auvoa ja ahdistusta. Paineita ja pusuttelua. Koomaa ja kiireitä. Rakkautta ja raivoa. Pientä pilkunviilausta. Suurta draamaa. Sitä on minun elämäni.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
TÄSTÄ LÄHTEE TAAS!
Ne suuret fanijoukkoni (2 kpl), jotka lukivat laihdutusblogiani vuosi-pari sitten, varmaankin jo huokaisivat helpotuksesta kun katosin bittikartalta. Ilmoitusasiana kerrottakoon että yleisön pyynnöistä huolimatta I'm back :)
Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä koko tämän hiljaisuusajan, mutta ajateltuani asiaa pitkään, totesin, että pitkän päälle kävi tylsäksi kertoa kerran viikossa miltä tuntuu ja montako pussia parsakaalia olen syönyt. Kova hinku on kirjoittaa, mutta vuoden verran olen pääni puhki miettinyt sopivaa aihetta.
LAIHDUTUS: Projektini jatkuu, välillä on tyyntä ja välillä taas purjeissa puhtia mutta alaspäin mennään hitaasti ja varmasti. Mutta kuka siitä jaksaa koko ajan lukea... "Hei täällä taas minä. Tällä viikolla lähti 250 grammaa ja söin maanantaina parsakaalia, tiistaina porkkanoita, keskiviikkona mässäilin papusopalla ja niin edelleen. Jalka on kipeä mutta käsi taas tällä viikolla ihan hyvä."
Eli ei.
RUUANLAITTO: Muutama ihminen tietää aika hyvin miten lähellä sydäntäni on kokkailla ja viskoa jauhoja ympäri keittiötä, ja sitä ruokablogin perustamista eniten tässä olen miettinyt, mutta kun heittelin Googleen hakusanan "ruokablogi" ja huomasin saaneeni 262 000 osumaa, oli siinä vaiheessa aika selvää että ruokablogirintamalla on ruuhkaa.
Eli ei sekään.
KÄSITYÖT: Harrastan kaikenlaista käsillätekemistä ja työnikin liittyy aiheeseen, joten sekin olisi aika hyvä vaihtoehto. Mutta viitaten edelliseen aiheseen tulos on vähän sama. Puoli Suomea tekee käsitöitä. Tai vaikka ei tekisikään, pitää ainakin siitä blogia.
Joten ei.
POLITIIKKA: Paskanjauhaminen minulta onnistuu kyllä ihan helposti, mutta mielestäni on tulenarkaa lähteä bloggaamaan aiheesta, josta ei tiedä loppujenviimeksi yhtään hevonkukkua. En seuraa politiikan suuria käänteitä enkä osaa perustella talouspoliittisia päätöksiä energiatalouden kehysneuvottelujen tulosvastuullisista näkökulmista eri kansanryhmien intressien välisiä konflikteja välttäen. Enkä ole edes miettinyt vielä puoluekantaani loppuun asti.
Joten unohdetaan sekin.
PERHE-ELÄMÄ: Kiinnostava aihe ja monenlaisia näkökulmia kirjoittaa on lukematon määrä, mutta senkin totesin että lukijakuntaa tuskin kiinnostaa jatkuva paapatus siitä miten mieheni saa jopa kulmakarvani harmaantumaan ja miten tyttäreni on kaunein ja fiksuin ja paras olento maan päällä.
Ei sitten.
Tänään se sitten välähdyksenomaisesti porautui takaraivooni. Miksi helvetissä pitäisi lokeroida elämäänsä ja purkaa tuntojaan jostain aiheesta tutuille ja tuntemattomille, kun on aina se vaihtoehto, että angstaa ihan kaikesta. Joten tästä lähtee. Sormet syyhyävät kirjoittamaan aivan ennennäkemättömällä innolla, koska nyt aivoni ovat vapaat. Ei tarvitse hiki otsalla miettiä, miten täydentäisin blogiani kun voin heittää legendaa ihan mistä mieleen juolahtaa.
Mutta tämä tässä tällä kertaa, kun olette toipuneet taas ensijärkytyksestä, lähdetään purkamaan elämän epäkohtia ja riemuitaan kaikesta positiivisesta.
TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!
t. Justiina
Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä koko tämän hiljaisuusajan, mutta ajateltuani asiaa pitkään, totesin, että pitkän päälle kävi tylsäksi kertoa kerran viikossa miltä tuntuu ja montako pussia parsakaalia olen syönyt. Kova hinku on kirjoittaa, mutta vuoden verran olen pääni puhki miettinyt sopivaa aihetta.
LAIHDUTUS: Projektini jatkuu, välillä on tyyntä ja välillä taas purjeissa puhtia mutta alaspäin mennään hitaasti ja varmasti. Mutta kuka siitä jaksaa koko ajan lukea... "Hei täällä taas minä. Tällä viikolla lähti 250 grammaa ja söin maanantaina parsakaalia, tiistaina porkkanoita, keskiviikkona mässäilin papusopalla ja niin edelleen. Jalka on kipeä mutta käsi taas tällä viikolla ihan hyvä."
Eli ei.
RUUANLAITTO: Muutama ihminen tietää aika hyvin miten lähellä sydäntäni on kokkailla ja viskoa jauhoja ympäri keittiötä, ja sitä ruokablogin perustamista eniten tässä olen miettinyt, mutta kun heittelin Googleen hakusanan "ruokablogi" ja huomasin saaneeni 262 000 osumaa, oli siinä vaiheessa aika selvää että ruokablogirintamalla on ruuhkaa.
Eli ei sekään.
KÄSITYÖT: Harrastan kaikenlaista käsillätekemistä ja työnikin liittyy aiheeseen, joten sekin olisi aika hyvä vaihtoehto. Mutta viitaten edelliseen aiheseen tulos on vähän sama. Puoli Suomea tekee käsitöitä. Tai vaikka ei tekisikään, pitää ainakin siitä blogia.
Joten ei.
POLITIIKKA: Paskanjauhaminen minulta onnistuu kyllä ihan helposti, mutta mielestäni on tulenarkaa lähteä bloggaamaan aiheesta, josta ei tiedä loppujenviimeksi yhtään hevonkukkua. En seuraa politiikan suuria käänteitä enkä osaa perustella talouspoliittisia päätöksiä energiatalouden kehysneuvottelujen tulosvastuullisista näkökulmista eri kansanryhmien intressien välisiä konflikteja välttäen. Enkä ole edes miettinyt vielä puoluekantaani loppuun asti.
Joten unohdetaan sekin.
PERHE-ELÄMÄ: Kiinnostava aihe ja monenlaisia näkökulmia kirjoittaa on lukematon määrä, mutta senkin totesin että lukijakuntaa tuskin kiinnostaa jatkuva paapatus siitä miten mieheni saa jopa kulmakarvani harmaantumaan ja miten tyttäreni on kaunein ja fiksuin ja paras olento maan päällä.
Ei sitten.
Tänään se sitten välähdyksenomaisesti porautui takaraivooni. Miksi helvetissä pitäisi lokeroida elämäänsä ja purkaa tuntojaan jostain aiheesta tutuille ja tuntemattomille, kun on aina se vaihtoehto, että angstaa ihan kaikesta. Joten tästä lähtee. Sormet syyhyävät kirjoittamaan aivan ennennäkemättömällä innolla, koska nyt aivoni ovat vapaat. Ei tarvitse hiki otsalla miettiä, miten täydentäisin blogiani kun voin heittää legendaa ihan mistä mieleen juolahtaa.
Mutta tämä tässä tällä kertaa, kun olette toipuneet taas ensijärkytyksestä, lähdetään purkamaan elämän epäkohtia ja riemuitaan kaikesta positiivisesta.
TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!
t. Justiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)