TÄSTÄ LÄHTEE TAAS!

Ne suuret fanijoukkoni (2 kpl), jotka lukivat laihdutusblogiani vuosi-pari sitten, varmaankin jo huokaisivat helpotuksesta kun katosin bittikartalta. Ilmoitusasiana kerrottakoon että yleisön pyynnöistä huolimatta I'm back :)

Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä koko tämän hiljaisuusajan, mutta ajateltuani asiaa pitkään, totesin, että pitkän päälle kävi tylsäksi kertoa kerran viikossa miltä tuntuu ja montako pussia parsakaalia olen syönyt. Kova hinku on kirjoittaa, mutta vuoden verran olen pääni puhki miettinyt sopivaa aihetta.

LAIHDUTUS: Projektini jatkuu, välillä on tyyntä ja välillä taas purjeissa puhtia mutta alaspäin mennään hitaasti ja varmasti. Mutta kuka siitä jaksaa koko ajan lukea... "Hei täällä taas minä. Tällä viikolla lähti 250 grammaa ja söin maanantaina parsakaalia, tiistaina porkkanoita, keskiviikkona mässäilin papusopalla ja niin edelleen. Jalka on kipeä mutta käsi taas tällä viikolla ihan hyvä."
Eli ei.

RUUANLAITTO: Muutama ihminen tietää aika hyvin miten lähellä sydäntäni on kokkailla ja viskoa jauhoja ympäri keittiötä, ja sitä ruokablogin perustamista eniten tässä olen miettinyt, mutta kun heittelin Googleen hakusanan "ruokablogi" ja huomasin saaneeni 262 000 osumaa, oli siinä vaiheessa aika selvää että ruokablogirintamalla on ruuhkaa.
Eli ei sekään.

KÄSITYÖT: Harrastan kaikenlaista käsillätekemistä ja työnikin liittyy aiheeseen, joten sekin olisi aika hyvä vaihtoehto. Mutta viitaten edelliseen aiheseen tulos on vähän sama. Puoli Suomea tekee käsitöitä. Tai vaikka ei tekisikään, pitää ainakin siitä blogia.
Joten ei.

POLITIIKKA: Paskanjauhaminen minulta onnistuu kyllä ihan helposti, mutta mielestäni on tulenarkaa lähteä bloggaamaan aiheesta, josta ei tiedä loppujenviimeksi yhtään hevonkukkua. En seuraa politiikan suuria käänteitä enkä osaa perustella talouspoliittisia päätöksiä energiatalouden kehysneuvottelujen tulosvastuullisista näkökulmista eri kansanryhmien intressien välisiä konflikteja välttäen. Enkä ole edes miettinyt vielä puoluekantaani loppuun asti.
Joten unohdetaan sekin.

PERHE-ELÄMÄ: Kiinnostava aihe ja monenlaisia näkökulmia kirjoittaa on lukematon määrä, mutta senkin totesin että lukijakuntaa tuskin kiinnostaa jatkuva paapatus siitä miten mieheni saa jopa kulmakarvani harmaantumaan ja miten tyttäreni on kaunein ja fiksuin ja paras olento maan päällä.
Ei sitten.

Tänään se sitten välähdyksenomaisesti porautui takaraivooni. Miksi helvetissä pitäisi lokeroida elämäänsä ja purkaa tuntojaan jostain aiheesta tutuille ja tuntemattomille, kun on aina se vaihtoehto, että angstaa ihan kaikesta. Joten tästä lähtee. Sormet syyhyävät kirjoittamaan aivan ennennäkemättömällä innolla, koska nyt aivoni ovat vapaat. Ei tarvitse hiki otsalla miettiä, miten täydentäisin blogiani kun voin heittää legendaa ihan mistä mieleen juolahtaa.

Mutta tämä tässä tällä kertaa, kun olette toipuneet taas ensijärkytyksestä, lähdetään purkamaan elämän epäkohtia ja riemuitaan kaikesta positiivisesta.

TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!
t. Justiina