JUSTIINA GOES GREEN!

Justiina on saanut tällä viikolla aivan hitonmoisen yliannostuksen parvekeideoita... viime kesänä kaiken hilavitkutin- ja liibalaaba- homman takia (suom. rahapula) meidän 14 neliön parveke jäi vallan käyttämättä hyödyksi. Aivan kuin viimeiset 10 vuotta muutenkin. Siellä on sama pirttikalusto joka siellä on ollut aina, sama linnunpönttö (alunperin koristeeksi laitettu) johon vuoronperään talitiais- tai sinitiaispariskunta päättää perustaa perheen. Ja on meillä ollu muutama tsirppipesue:)

Tänä vuonna pistetään toimeksi. Ilmoitin Herra Pulliselle, että turha vinkua tai muutenkaan paeta paikalta, se suunnittelemani kulmasohva sinne on rakennettava ja erilaisia yrttejä tulee riittävästi! Ja ennenkuin keräännytte jonoon ulko-ovelle, ilmoitan vain että kasvattamani yrtit tulevat syöntitarkoitukseen, joten sytkät piiloon ja vesipiiput vaan takaisin kaappiin ;)

Aloitamme lattiatasosta, johon haluaisin ruohomaton, mielellään tietenkin hieman säätä kestävänkin. Nyt siellä on lattiana betonin päällä puuritilä joka on maalattu mustaksi vuonna jotain eKr eikä ole siis mitenkään mieltäylentävän näköinen. Lisäksi sellainen matto olisi helppohoitoinen, imurointikin voisi olla mieluisampaa kun ei tarvitse joka laudanrakoa ähkiä pää punaisena joka ikinen kevät ja syksy.

Sitten tehdään se kulmasohva, katselimme jo viime kesänä polyrottinkisohvia ja viittä vaille yksi jo ostettiinkin... kunnes iski hetkellinen järjen pilkahdus, joka kertoi, että miksi ihmeessä maksaa tonni-puolitoista jostain öljyjätteestä tehdystä istuimesta kun Tee-Se-Janne- sohva olisi a)halvempi ja b) haluamasi kokoinen. Ja sen kun voi kyhätä vaikka kuormalavoista niinkuin esim. alla:

Parvekkeen katosta roikkuu neljä amppelipaikkaa ja ne jo onkin suunniteltu valmiiksi, sain tänään lahjaksi (kiitos rakas ystävä mrs Bee) punaisen ja keltaisen amppelitomaatin taimet, ja koska Janne haluaa myös kukkia, olen hyväntahtoisesti antanut hänelle luvan valita kaksi haluamaansa kukka-amppelia kesäksi sitten kun niiden aika on. Kunhan sopii väreihin ja tyyliin ja on sellaisia kukkia mistä minä tykkään :D

Enää tarvitaan yrttejä. Koko parvekkeen kaide tulee täyteen, toivottavasti löydän jotain ihania parvekelaatikoita, koska ne valkoiset muoviset vihreillä muovisilla kiinnikkeillä heitin menemään vuosia sitten, enkä kyllä tosiaan aio samanlaisia hommata tilalle. Ajattelin jotain kivaa takorautaa... vanhaa puuta... suunnittelu on pahasti kesken mutta kyllä sen oikean sitten tunnistaa kun se osuu kohdalle, vähän niinkuin miehen valinnassakin. Onhan parvekelaatikkojen valinta VÄHINTÄÄN yhtä tärkeää :)

Lisäksi haluan seinille jotain... olen pyöritellyt mielessäni vertikaalipuutarhaa, jotenkin tähän tapaan:

...mutta ei muovista niinkuin kuvassa. Tosin tuo on aika nerokkaasti rakennettu vesirännin pätkistä :) Itse ajattelin enemmänkin taas Tee-Se-Janne- menetelmällä rakentaa vanhoista laudoista (jos niitä joskus jostain löydän, tuntuvat olevan harvinainen materiaali) taustan ja sitten kiinnittää siihen saviruukkuja erikokoisia ja tietenkin maalaan ne hienoiksi... joko ylimpänä olevan kuvan mukaan liitutaulumaalilla, toisaalta taas haluaisin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni sitrusvärisestä keitaasta, joten ehkä alla olevat värit ovatkin juuri SE juttu:

Samoja värejä siihen kulmasohvaan... joten sori Janne, ne viininpunaiset petunias saat unohtaa heti kättelyssä :) Josko jotain oranssia tai keltaista kukkaa... ihan vaan tuli mieleen ... :)

En ole ollut näin innoissani kyllä pitkään aikaan mistään, ai miten ihanaa jos heinäkuussa saa nauttia kylmiä Mojitoja (itsekasvatetulla mintulla tietty) omalla parvekkeella :) Ilmoitelkaahan ajoissa jos olette tulossa parvekeiltaa viettämään kesän aikana niin tiedän laittaa riittävästi Mojito-minttuja kasvamaan! Tai no, kai sitä voi hätätapauksessa persiljastakin tehdä. Pääasia että rommia riittää, heh.

Eli siis persiljaa, minttua, basilikaa, viininsuolaheinää, timjamia, rosmariinia, tomaatteja, paljon kukkia ja ehkä muutama mansikantaimi... ja sitten heinäkuussa näyttää niinku jotain tähän suuntaan:

 

...tai sitten Tee-Se-Janne- menetelmä pettää ja siitä tulee Tee-Perkele-Itte-Rehuparvekkees- menetelmä ja sitte tulee itkupotkuraivarit ja masennus ja into lähtee naapuriin ja loppujen viimeks istun elokuussa siinä varhalla pirttipenkillä, kattelen ynpärilleni ja parveke näyttää tältä:

 

ETTÄ SUUNNITTELE TÄSSÄ SITTEN MITÄÄN KU EI TOI MIES KUMMISKA IKINÄ AUTA. Saakeli niissä makkarin verhoissakin meni 4 kuukautta, joten taidan samantien vaihtaa suunnitelmaa senverran että ostan 25 ruukkua kanervia ja haen muutaman havunoksan koristeeksi. Kyllä toi pirttipöytä ny vielä seuraavat 14 vuottakin kestää. Pah.

80-LUVUN LUOKKAKUVA, TUNNISTA ITSESI :)

Viimeiseen asti aina pitää vältellä ihmisten luokittelua, mutta viime päivinä olen tutkaillut sekä omia että vähän muidenkin lapsuudenkuvia ja vanhoja luokkakuvia, ja kyllä se totta on, tietyt stereotypiat kirkuvat esiin sieltä TV-ruudun kokoisten silmälasien ja juuri föönattujen permanenttipörröjen seasta.

Ainakin tällaiset tyypit löytyy ihan jokaisesta 80-luvun luokkakuvasta, tunnistatko itsesi joukosta?

HEVARI-PERTTI

Kuunteli vain Iron Maidenia ja AC/DC:tä ja Peer Gyntiä ja Kissiä ja yritti epätoivoisesti saada äitinsä ompelemaan vielä yhden hihamerkin jo räjähtämispisteessä olevaan farkkuliiviinsä. Tukan laittoon upposi pullo suihkelakkaa ja pari tuntia joka aamu eikä se siltikään ollut tarpeeksi sekaisin.
Tänä päivänä hevari-Pertti on vakituisessa päivätyössä ja pitää edelleen niitä samoja korkeavyötäröisiä farkkuja ja yrittää kasvattaa takalettiä joka ei ikävä kyllä ole enää kasvanut 90-luvun lopun jälkeen.

HIIRI-LIISA

Ei saanut sanaakaan suustaan koko 80-luvun aikana ei tunneilla eikä välitunneilla. Istui aina etupulpetissa ja olisi kyllä tiennyt jokaiseen kysymykseen vastauksen, muttei viitannut, koska olisi joutunut avaamaan suunsa. Joka kokeesta tuli tosin 10+. Sekä vaate- että tukkamuoti oli aina samalla linjalla; pesty ja kuivattu. Jatkoi opiskeluaan niin pitkälle kuin kykeni ja oli kulttuurilautakunnan ykkösvalinta kaupungin johtavan kirjastonhoitajan virkaan.

RIKU RIKAS

Ei vois koulu vähempää kiinnostaa mut kävi siellä näyttäytymässä pari kertaa viikossa ihan vaan tsekkaamassa olisko ketään kiinnostavia mimmejä ilmestyny tai esittelemään uutta Lacosten pikeepaitaansa ja Leviksen farkkuja ja ruskeita purkkareita jotka äiskä osti Stockalta. Iskällä oli menestyvä luksusveneiden myyntifirma ja äiskällä kolme minkkiturkkia. Jokaisen tytön unelmapoikaystävä siihen asti ku iskän firma kaatu 90-luvun lamaan ja rahat loppu. Tänä päivänä Riku Rikas on toimitusjohtaja omassa firmassaan... neljännessä sellaisessa. Edelliset on jo velkasaneerauksessa.

PULLA-ULLA

Joka porukasta paikkaansa hakeva ja loppujen viimeksi nörttien seuraan päätyvä ressukka jolla kyllä järki pelasi mutta muita runsaamman vyötärönalueen omaavana ei sopinut kenenkään seuraan julkiselle paikalle. Tästä suivaantuneena aloitti aikuisena vimmatun elämäntaparemontin, luki kaikki Tommy Hellstenin kirjat kahteen kertaan ja on tätä nykyä kulttuuriantropologian lisensiaatti joka pitää joogablogia.

LAITENÖRTTI-LASSE

Ei tarvinne arvata kenellä oli paikkakunnan ensimmäinen DonkeyKong-peli, ensimmäinen Commodore 64, ensimmäinen Nokian Mikromikko ja ensimmäinen niskarappeuma. Ei nähnyt auringonnousua eikä auringonlaskua jos se ei sattunut olemaan näytönsäästäjänä. Koulu oli vain pakollinen välietappi kohti isompia peliareenoita. Myi juuri keksimänsä iPhone-sovelluksen Applelle 1,5 miljoonalla eurolla. Asuu mukavasti 100 neliön kellariasunnossa. Vanhemmat kun halusivat pitää koko yläkerran vielä itsellään.

KAPINA-KYLLIKKI

Kuunteli Sex Pistolsia ja Pelle Miljoonaa ja Kollaa Kestää niin lujalla että viiden oven päässä asuvat naapurit muuttivat maaseudulle. Oppitunneilla jokaiseen opettajan kysymykseen oli aina sama vastaus : No ei kuule kiinnosta. Nuoruus vietettiin katuja tallaten ja pelotellen naapurin mummoja. Myöhemmin kapina muuttui tietoisuudeksi ja tänä päivänä Kyllikki asuu miehensä ja lastensa kanssa maaseudulla jossa kasvattaa omat vihanneksensa ja värjää kankaita sienillä ja sammaleilla.

HIKINAUHA-HEIKKI

Eli, hengitti ja palvoi liikuntaa. Juoksua, hyppyä, pomppua, kunhan sai kaikki mahdolliset kultalusikat ja mitalit koulujenvälisistä. Hikinauhat oli joka päivä sekä ranteissa että otsalla, oli sitten ohjelmassa matematiikkaa tai piirustusta. Jatkoi harjoittelua aikuisenakin ja on juossut Pariisin maratonin 3 kertaa, Tukholman maratonin 12 kertaa ja Helsinki City maratonin 22 kertaa, ensi kesänä juoksee Jyväskylästä Ouluun jos saa 10 000 tykkääjää.

BESTIS-PIRKOT

Parhaat bestikset ala-asteella ja yläasteella ja lukiossa. Sama musiikkimaku, sama vaatemaku, sama miesmaku, samat arvosanat, samat jutut ja samat allergiat. Jokaiselle tunnille löytyi aina uusi hihittelyn aihe ja jokaiselle välitunnille uusi kohde, jota voi pilkata esimerkiksi viime viikon mallisista farkuista. Sillä Bestis-Pirkoilla oli aina uusimmat trendivaatteet ja uusimmat hiustyylit. Ja olivat kiinnikasvaneina sekä koulussa että vapaa-aikana. Olisivat varmasti bestikset vieläkin, mutta eivät ole olleet viimeiseen 25 vuoteen yhteydessä kun toisen poikaystävä ihastui toiseen bestispuolikkaaseen ja se oli sitte siinä.

KAIKKITIETÄVÄ-KAISA

"Opettaja opettaja minä tiedän minä tiedän." "Opettaja mä olen jo valmis saako lisätehtäviä." "Opettaja opettaja Keke toi tupakkaa kouluun." Ei ollut hiljaa hetkeäkään vaan avasi ison leipäläpensä joka tilanteessa esittääkseen muille miten hän tietää tästäkin asiasta kaiken. Soitti torvisoittokunnassa ja harrasti kaikkea mahdollista mitä Kansalaisopiston listalta löytyi. Nykyään postaa Facebookiin vuoronperään lastensa ja koiransa kuvia ylistävin kuvatekstein, harrastaa skräppäystä, decoupagea ja kävi juuri kehyskukkarokurssin.

KINGI-KEKE

Tukka oli hyvin ja nahkarotsi oli hyvin ja mopo kulki hiukan nopeempaa kuin muilla. Tarakalla oli joka perjantai eri pimu, joka vietiin läheiseen kahvilaan jaffalle ihan vaan näyttelyesineeksi ja muiden kadehdittaviksi. Ja vaikka kaikki tytöt tiesivät että sunnuntaihin mennessä tulee potku persuksille, oli Keken mopontarakalle ja myöhemmin Ooppelin etuistuimelle aina jonoa. Kekellä unohtui kaiken hurmaamisen keskellä koulunkäynnin tärkeys ja tänä päivänä on jo parhaat päivänsä nähneessä avioliitossa, on ollut Toijalassa hitsarina viimeiset 15 vuotta ja viime viikon istunu kulmabaarissa lieventäen vitutustaan kun ei osallistunu työkavereiden porukkalottoon vaikka ne pyysi.