VAADIMME TASA-ARVOISIA KARJALANPIIRAKOITA!

Salaa itse tehtyjä karjalanpiirakoita...

Justiina on ollu ny aika hiljaa tämän syksyn kun ei ole ollu asiaa. Tai vaikka olisikin ollu asiaa, ei ole ollu aikaa sitä jakaa. Tai vaikka olisikin ollu aikaa sitä jakaa, ei ole oikein ollu asiaa.

Mutta nyt on. Molempia.

Miten hitossa tämä maailma, tai siis ainakin oi niin rakas kotimaamme Suomi on muuttunut niin toimettomien ihmisten leikkikentäksi, ettei muuta tekemistä ole kuin miettiä voiko lörtsy näin monen vuosikymmenen olemassaolon jälkeen enää olla lörtsy sillä saattaa tulla vastaan joku, joka ei tiedä mikä se on. Eikä täten uskalla sitä ostaa. Ja se on aivan täysin lakien vastaista, että ei saada riittävästi informaatiota ostettavasta tuotteesta. Eli jos Kuopion torin nakkikiskan luukulla lukee LÖRTSY 4 euroa, on se kiellettävä heti ja välittömästi.

Mutta taas toisaalta mitäs jos sitten kiellettäisiin myös samantien KAIKKI einesruuat, säilykkeet, puolivalmisteet, pakasteet, kuivatut ruuat, makeiset, virvoitusjuomat ja valmisleivonnaiset. Sillä KUKAAN ei varmastikaan siitä E-koodien viidakosta ota selvää kaupassa ollessaan ja näinhän voidaan soveltaa samaa lakia, pitää tietää mitä on ostamassa.

Jos nimittäin ostat valmistäytekakun kaupasta, oletko tietoinen että kakunkoristeissa saattaa olla alumiinia, joka kerääntyy keskushermostoon aiheuttaen mm. Parkinsonin tautia?

Tai jos ostat kallista kypsytettyä juustoa juustokaupasta, kertooko joku mainoslappu, että se saattaa sisältää lysotsyymiä, jota saadaan kananmunan valkuaisesta, ja saattaa muna-allergikolle laukaista muutaman juuston jälkeen vaikka minkälaisen reaktion?

Mitäs sinä pussikeittojen ostaja, kai tiesit että keitossasi on paakkuuntumisenestoaineena mahdollisesti syanidia? Ja sehän se vasta terveellistä onkin.

Eikä edes aloiteta natriumglutamaatista.

Joten aika ummehtuneilta vaikuttavat nämä Eviran ja Valviran vuoronperään keksimät kiellot ja määräykset kaikenlaisista perinneruuista ja -juomista. Ja ihan piruuttani lisään minäkin lusikkani soppaan ja sanon että VISKI. :)

Tänään sitten luin Pro Agrian lakiehdotuksesta, että karjalanpiirakoita saisi tehdä vain pohjois- ja etelä-Karjalassa. Mitäs ne sitten Porissa leivottuina ovat? Vai laitetaanko piirakanpaistokielto muualle Suomeen?

Minä ainakin sitten haen Valviralle Piirakkatarkastajaksi. Kiva kolkutella maatalon emäntien keittiön ikkunaan ja huutaa että "Mitäs siellä taas rypytellään vaikka juuri viime kuussa saitte sakon uhalla rypytyskiellon?" "Täällä tuoksuu riisipuuro, ei kai vain ole ruisjauhopussia missään lähettyvillä?"
"Tulkaa ulos sieltä keittiöstä kädet ylhäällä, tämä marttakerho loppuu nyt ja kaikki pulikat takavarikoidaan." "Mikäs tuolla takametsässä oikein savuaa, ei kai vain ole puurokattila tulella? Ai jaa pontikkapannu, no ei sitten mitään."

Ja jos tällaisia paikkakohtaisia ruokarajoituksia kerran pitää keksiä, tehdään sitten homma kunnolla.
Jos joku paikan tai valtion nimi on ruuassa niin sitä sitten valmistetaan ja syödään vain kyseisessä paikassa. Seuraavan kerran kun haluat Jaffa-keksejä, osta lentolippu. Tai vaihda suosiolla Turkkilainen jogurtti takaisin kermaviiliin, tulee huomattavasti halvemmaksi ne dippikastikkeet.

Eikä ihan joka päivä kyllä tulisi syötyä Pekingin ankkaa. Leikkeiden kanssa on vähän sama juttu, tosin ABC voisi muuttaa kaikkien leikeannosten nimen ABC-leikkeiksi. Sillä sekä Wieninleike että Hawajinleike ovat ihan sitä samaa pystyynammuttua ammua, ei se anjoviksen vaihtaminen ananasrenkaaksi nyt maanosan vaihtoa vastaa.

Mutta tiedättekö mikä olisikin mielenkiintoista. Mennä leffan jälkeen syömään Hampurilainen Ranskalaisilla perunoilla ja ottaa niiden kanssa Long Island Ice Tea.

No, olihan siinä taas asiaa, ja vielä pakko on asian vierestä mainita yksi juttu. Eduskunta kun nyt äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista, niin en tosiaan ymmärrä mitä äänestämistä siinä oikein on. Miksi se on niin helvetin vaikeaa antaa kahden toisiaan rakastavan ihmisen virallistaa suhteensa ja solmia avioliitto, miksi siihen vaaditaan tietynlaisia rajoituksia. Halveksitaan jos kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä haluaa avioitua, ja toisaalta sallitaan kaikenlaisia epämääräisiä liittoja, joista alla yksi esimerkki.

Sulhanen: Charles Manson, 80 v. Kulttijohtaja, psykopaatti, murhaaja, ihmishirviö, vankilassa lopun ikäänsä.

Morsian: Afton Burton, muutti nimensä, nykyään nimeltään Star, 25 v. Ihannoinut 16-vuotiaasta lähtien Mansonia ja tämän hirmutekoja ja haluaa jatkaa Mansonin "opetuslapsien" perintöä ja tekee kaiken mitä Manson pyytää.

MATCH MADE IN HEAVEN.

UUDET LIIKENNESÄÄNNÖT!

Niin. Pitkään asiaa tarkkailtuani olen sitä mieltä, että kaikkien autoilijoiden ja muidenkin teilläliikkujien pitäisi alkaa noudattaa uusia liikennesääntöjä. Osa autoilijoista jo niin tekeekin, mutta listaan tässä nyt vielä opiksi ja muistin virkistykseksi tärkeimmät, että muutkin tekisivät kaikkensa sujuvan liikenteen hyväksi. Onhan kuitenkin kyseessä meidän kaikkien turvallisuus ja viihtyvyys.

NOPEUSRAJOITUKSET

Ovat kehitetty vain niitä autoja varten, joilla ei pääse lujempaa. Ihan vain varoitukseksi, että ei kannata sillä Fiatin reppanalla yrittää mennä lujempaa kuin sitä satasta, sehän hajoo siihen paikkaan ja sitten on tientukkona.
Ne autoilijat, joilta löytyy kiesistä riittävästi hevosvoimia, ovat tietenkin oikeutettuja menemään ihan itse valitsemaansa nopeutta. Voihan sitä olla vaikka kiire johonkin, koska nukkui liian myöhään, ja olisihan se epäreilua silloin käskeä noudattamaan vaikka 80km/h rajoitusta jos Audilla kuitenkin pääsee puolta lujempaa.

OHITTAMINEN

Se on taitolaji. Jokainen osaa miten vain ohittaa sen edessä matelevan Fiatin jos on kilometrin suora edessä eikä kukaan tule vastaan. Mutta harvemmin sellainen osuu kohdalle. Onneksi apuna on tienpintaan maalattu sellaisia keltaisia viivoja. Kun alkaa keltainen katkoviiva, asetu ohitettavan taakse väijymään. Ja kun viiva muuttuu yhtenäiseksi, sitten ohi. Ja jos ja kun autoja tulee vastaan, ei niistä kannata välittää, kyllä niillä on riittävästi tilaa väistää penkalle.

Jonon ohittaminen on helppoa kiihdytä-jarruta -menetelmällä. Kiihdytä jonon perimmäisen ohi, sitten jarruta sen ja toiseksi viimeisen auton väliin. Sen jälkeen kiihdytä sen ohi ja taas jarruta seuraavaan väliin. Näin saat aikaiseksi kivan haitarijarrutus-efektin takanasi olevissa, eivätpähän nuku rattiin tylsistyneinä.


Vielä erikoisohje. Vasemmalla näkyvän liikennemerkin tarkoitus on ilmoittaa, että siitä alkaa ohituskieltoalue.
Mutta se edelleen koskee vain niitä vähäiset hevosvoimat omaavia kulkupelejä, tokihan sinä voit Bemarillasi surrata menemään aivan surutta.
Tulet huomaamaan, että vastaantulevat autoilijatkin ihailevat ohitustaitojasi tööttäilemällä. Muista tervehtiä takaisin iloisesti, vaikkapa heiluttamalla vasemman käden keskisormea.



OIKEALLE KÄÄNTYMINEN

Pitkään ennen risteystä hidastamiseen kuluu vain turhaa aikaa. Kun olet sen tiehaaran kohdalla, mistä sinun pitää kääntyä, lyö jarrut pohjaan ja samalla kun käännät rattia oikealle, laita vilkku päälle.

VASEMMALLE KÄÄNTYMINEN

Ryhmittäydy ajoissa tien oikeaan laitaan tai keskelle kaistaa, tiehaaran kohdalla lyö jarrut pohjaan ja laita vilkku vasemmalle. Odottele siinä vaikkei autoja tulisikaan vastaan, sillä saattaahan niitä jo viiden minuutin kuluttua tulla. Varovaisuus ennen kaikkea.
Sitten jos auto tulee vastaan, odota kunnes se on noin 10 metrin päässä ja sitten nopealla liikkeellä käänny vasemmalle.

MOOTTORITIELLÄ AJO

Oikella näkyvän liikennemerkin nähtyäsi varaudu siihen, että moottoritie alkaa. Se tarkoittaa sitä, että molempiin suuntiin on kaksi ajokaistaa.
Mikäli ajat moottoritiellä sallittua 120 km/h, pysy oikealla kaistalla.
Mikäli ajat huomattavasti hitaammin, siirry vasemmalle kaistalle, äläkä missään olosuhteissa poistu sieltä ennenkuin moottoritie loppuu.

Ja muistathan, että moottoritien laitaan pysähtyminen on sallittu vain hädän sattuessa. Uusien sääntöjen mukaan hädäksi lasketaan myös nikkikset ja kova pissahätä.



TURVAVÄLI

Ihan turhaan kannattaa pitää mitään kymmenien metrien väliä. Yksi metri riittää aivan mainiosti. Jos vaikka jossain vaiheessa sitä ohitustakin ajattelee niin puskurissa roikkuminen on kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Eikä tarvitse niin itse tarkkailla minne suuntaan tie menee kun vaan tuijottaa edessä menevän takavaloja ja kääntyilee minne sekin kääntyy. Ja jos se äkkiä vaikka jarruttaakin ja tulee törmäys niin tottahan vika on sen edessäajavan, saamarin urpo sillee meni äkkiä jarruttamaan jonkun hirven, kääntyvän auton tai liikennevalojen takia. Opettelis ajaan.

PARKKEERAUS

 Parkkeeraus suoritetaan pysäköintipaikoilla aina kahden valkoisen viivan väliin. Tai jos tilaa on, niin toinen vaihtoehto on tähdätä auto suoraan viivan keskelle. Myöskin on sallittua 45 asteen kulmassa ajo kahteen ruutuun. Mikäli kuitenkin joudut tilan puutteen vuoksi hinkkaamaan pirssisi sinne kahden muun romuläjän väliin, pidä huoli että takapenkillä istuvat lapsesi posauttavat takaovet täysillä auki, jos naapuriauton kylkeen tulee lommo, niin oma syynsä kun osti niin huonopellisen auton.

Lisäohje muutaman automerkin omistajalle. Vieressä olevan kaltaisilla sinisillä liikennemerkeillä merkataan erikseen erikoisparkkipaikat, joita saavat käyttää vain seuraavat automerkit: Mercedes, BMW, Audi ja Porche, sekä ne autot, joiden ostohinta on enemmän kuin 70 000 euroa. Poikkeustapauksissa myös muilla autoilla on mahdollisuus parkkeerata näille erikoispaikoille. Näistä mainittakoon mm. kova kiire ja äärimmäinen laiskuus.


MUUTAMIA LIIKENNEMERKKIPÄIVITYKSIÄ:

  

Paina kaasua, tie saattaa olla liukas, mutta driftaaminen on kivaa. Eikä vesiliirto nyt niin vaarallista ole. Tai musta j

ää.

Tähän voi pysäköidä koska vain.

Se saa mennä ensin kumpi ehtii ensin.

Älä hiljennä. Paina kaasua. Kyllä ne alta pois juoksevat. Isomman oikeudella anna mennä vaan.

Muistakaa nyt hyvät autoilijat ottaa oppia niistä kanssakulkijoistanne, jotka ovat jo omaksuneet nämä uudistuneet liikennesäännöt. Näin saamme yhteiset pienet ja isot tiestömme sekä taajamat turvallisiksi ajella ja kaikilla on varmastikin parempi mieli kun turhat jonot ja road rage ovat taakse jäänyttä elämää.

Ja vielä lopuksi... siis ihan oikeasti tuo alla oleva liikennemerkki ihan aikuisten oikeasti on olemassa. Nostakoon käden ilmaan heti se, joka ei havaitse ilman tätä liikennemerkkiä, että tunneli päättyi?

HYVIÄ KESÄKELEJÄ JA AURINKOISIA AUTOILUILMOJA KAIKILLE JUSTIINALTA <3

SELKÄKIVUSTA ILOA ELÄMÄÄN!

Neljäs päivä menossa tässä aika musertavan alaselkäkivun kourissa. Joku voisi ajatella että voi raukkaparkaa, ihan hirveetä ja kauheeta ja surullista. Mutta en minä. Tein nimittäin tänään aika tärkeän havainnon: Selkäkipu avartaa elämääsi ja ruokkii todella hyvin luovuuttasi.

Lähtökohtahan on siis se, että selkään sattuu makuuasennossa, seisoessa sattuu myös ja istuessa vasta sattuukin. Joten on keksittävä aika tehokkaasti, miten selvitä päivän pakollisista toimenpiteistä ja askareista. Neljän päivän kokemus on tehnyt minusta jo ammattilaisen tällä alalla, joten päätin jakaa teidän kanssanne muutaman selviämiskeinon ihan vastaisuuden varalle.

YLÖS SÄNGYSTÄ

Kokeiltuani normaalia tapaa ensin ja todettuani sen täysin mahdottomaksi ilman itkua ja hammasten kiristystä, kehittelin erilaisia akrobaattisia nousutapoja. Yksi niistä:
Kääntyile ja ähki sängyssä ensin puoli tuntia. Punnerra käsilläsi itsesi kylkiasennon kautta istumaan sängyn laidalle. Nouse ylös. Tai siis yritä. Kivun vihlaistessa täysillä, romahda takaisin sänkyyn. Huomaa, että sängyn vieressä toisella puolella on seinässä lämpöpatteri. Josko sitä voisi käyttää apuna ja käsillä hilata itsensä ylös pitäen kiinni patterista. Ähki itsesi toiselle puolelle sänkyä. Huomaa, että patteriseinä on liian kaukana.
Mieti. Käänny vatsallesi ja pungerra itsesi konttausasentoon. Peruuta hitaasti itsesi kohti sängyn reunaa ja kun saat jalat lattialle, työnnä käsillä itsesi pystyyn. Käänny ja huomaa jättäneesi makuuhuoneen verhot auki ja näe järkyttynyt naapurin isäntä takapihallaan ja muistele tarkkaan kauanko olit siinä konttausasennossa perse ikkunaan päin.

VESSAAN

Sanomattakin selvää on se, että tiheentynyt virtsaamisen tarve on suoraan verrannollinen selkäkivun intensiivisyyteen. Ennen riitti iltapisut ja sen jälkeen aamupisut ja tottakai sitä nyt lorisee ensin klo 4, sitten klo 6.30 ja viimeistään klo 9 seuraavan kerran. Mistä helvetistä se kaikki tulee kun en kuitenkaan ole juonut yhtään sen enempää. Eli siis nuo selkäkipuhormonit käynnistävät jonkun aktiivisen ureapumpun näköjään. Eikä siinä muuten mitään, mutta juurihan luitte tuon sängystänousemisrituaalin, kokeilkaapa sitten toistaa se keskellä yötä parin tunnin välein.
Huomasin muuten, että meidän molemmat vessat ovat erittäin hyvin ergonomisesti suunniteltuja, toiselta puolelta voit ottaa tukea pesualtaasta ja toiselta puolelta seinästä.
Pyyhkimisestä en viitsi edes mainita, vain senverran että se sisältää runsaasti "ai, au, perkele, argh, aiiii"- tyyppisiä ääniefektejä.

TAVAROIDEN PUDOTTELU

Yksi asia myös on aina suoraan verrannollinen selkäkivun määrään, ja se on nakkisormisuus. En varmaan eläissäni ole pudotellut tavaroita lattialle niin paljoa kuin viimeisen neljän päivän aikana.
Seuraavassa muutama vinkki:
Suihkusaippuan saa nostettua hyvin lattiankuivaimen avulla. Liu'uta se seinää pitkin ja melkein siihen yletyttyäsi huomaa, että saippua on liukasta. Prkl.
Läikyttäessäsi kahvia lattialle kastele rätti ja heitä se lattialle. Hiero kahvitahrat pois liikuttaen jalalla rättiä. Nosta rätti lattialta käyttäen jotain seuraavista apuvälineistä: grillauspihdit, pitkäteräinen veitsi, paistinlasta. Tai hae kylppäristä se lattiankuivain.
Pienten tavaroiden nostelu grillipihdeillä on kätevää, isompien sitten kahden paistinlastan kanssa.
Paitsi... jääkaapista lattialle putosi tomaatti. Nappasin sen grillipihtien väliin, mutta se olikin hieman ylikypsä ja purskautti sisuksensa lattialle. Siinä vaiheessa taas käyttöön rätti-jalka-pihdit-huuhtelu-rätti-jalka-pihdit. 

LEKOTTELU

Varaudu yliannokseen televisiota ja tietokonetta. Ja muista, ennenkuin lasautat persauksesi sohvaan, pidä huoli että ulottuvillasi on seuraavan parin tunnin aikana tarvitsemasi tavarat. Nimittäin kokemuksesta voin sanoa, että kun saat vihdoin mukavan istuma-asennon ja tuettua itsesi tyynyillä sohvaan, tapahtuu joku seuraavista:
Kännykkä soi, ja jätit sen toiseen huoneeseen.
Haluat katsoa televisiota mutta kaukosäädin on pöydällä etkä ylety siihen.
Läppäri on ulottuvillasi mutta viiden minuutin päästä siitä hyytyy akku ja latausjohto on lipaston laatikossa.
Jano. Nälkä. Vessahätä.
Eli siis kun ajattelen istua sohvalla hetken, käyn ensin vessassa, sitten haen jääkaapista välipalaa ja vesipullon. Kasaan kaukosäätimet, läppärin (mikä on latauksessa), puhelimen ja sapuskat kaikki sohvan viereen ja lysähdän alas..... Sitte soi ovikello. *sensuroituja ajatuksia*
Kerran kävi myös niin, että en ylettynyt vesipullooni, joten hilasin sitä lähemmäksi kaukosäätimen avulla, mikä oli aika tuskaisa tehtävä sekin.

NÄLKÄINEN MIES

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että miehellä on nälkä monta kertaa päivässä, ja vaikka hän selviytyykin aamupalansa loihtimisesta ihan itse, on kuitenkin vääntäydyttävä keittiöön tekemään jotakin sapuskaa ainakin kerran päivässä. Sellainen Berttamummu vastatuulessa- asento on toisaalta hankala kun paistinpannulta kaikki roiskuu naamalle, mutta olen sentään saanut jotakin tehtyä. Paitsi kyllä on ruokalistalla ollut myös Kebab-eläintä. Helppo päivällinen. Ota kebab-annosboxisi ja ota mukava asento sohvalla. Aah... paitsi että uhohdin haarukan. Stna.

LÄÄKITYS

Thermolaastarit ovat oiva apu selkäkivussa. Paitsi että ne irtoilevat helposti. Sitten huomaat kaivavasi kalsareista thermolaastareita tai sitten ne on siellä sohvassa.
Kipulääkitys on ehdottoman tärkeää. 1 g Paratabsit ovat aivan loistavia. Varsinkin kun ottaa pari kerralla. Ja sitten Tapioo päälle. Ei vähään aikaan edes muista koko selkäkipua. Välillä ei edes muista onko koko selkää olemassa.
Kylmägeeli on kuitenkin paras. Varsinkin kun aina voi pyytää miestä sitä laittamaan. Saa siinä samalla ilmaisen peppuhieronnan. Tapahtuipa myös seuraavaa: Pyysin miestä laittamaan kylmägeeliä ja nojailin keittiön baaritasoon. Hän sitten vetäisi minulta housut alas ja laittoi geeliä, keittiössä tietenkin täysi valaistus ja kun toimitus oli valmis, nojailin siinä hetken housut kintuissa että geeli vähän imeytyy. Kun käännyin ja nostin housujani huomasin, että keittiön ikkunan kaihtimet olivat unohtuneet auki ja kas perkele, se sama naapuri juuri käveli ohi.

Sillee. Eiköhän tämä tästä vielä joskus. Ilo irti elämästä. Sitä odotellessa jos katsoisi taas jonkun keittiö-kokki-leipomis-grillausohjelman uusinnan uusinnan uusinnan.

LIPPUJA LIEHUTTAVA KANSAMME!

"Mix tänää liputetaa, eihän Suomi viä voittanu lätkäfinaalia"

Siinä kommentti tältä aamulta sosiaalisesta mediasta. Kansa on hämmennyksen vallassa eikä suotta. Joka tuutti törisee Suomen ennalta-arvaamatonta finaalipaikkaa lätkässä ja ne mediat, jotka eivät enää sitä jaksa hehkuttaa, spekuloivat Rosbergin mahdollisella vilpillä ja Räikkösen hitaudella.

Niille informaatiotiedotteeksi, jotka eivät vielä tiedä, miksi tänään liputetaan, on tänään myös sellaiset pienet paikalliset kinkerit nimeltään EUROVAALIT. Varmaan olette ohimennen nähneet Stubbin tai Väyrysen kuvan telkkarissa tai lehdessä ja ihmetelleet että onko se Paavokin vielä hengissä. On se. Ja ajaa kovasti asiaansa, että saataisiin Suomen Markka takaisin.

Itse en ole kovinkaan politiikkaan vihkiytynyt, kävin kylläkin MTV:n vaalikoneen näpyttelemässä läpi vain todetakseni, että minun kanssani samaa mieltä on Vasemmistoliiton listoilta Kotkalainen 33 v. metallityöntekijä Faruk Abu Taher. Jaha. Voisin jopa väittää olevani yllättynyt, sillä vaikka olenkin syntynyt kovin vasemmistolaiseen perheeseen, en heidän kaikkia arvojaan koe omikseni. Mutta ehkä Faruk onkin kehittänyt omia ajatuksia, vaikuttaa ihan asialliselta jätkältä, se on minun kanssa 89 % samaa mieltä meidän asioista.

Ovat povanneet, että äänestysprosentti tänään jää alle 40 prosentin. SIIS ALLE NELJÄKYMMENTÄ PROSENTTIA? Eikö siis ketään enää kiinnosta meidän asiat? Vai onko kaikilla jo sellainen patoutunut mielipide että ihan sama, paskanvitut me mitään voida vaikuttaa mihinkään? Muutama vuosikymmen sitten eduskuntavaaleissakin päästiin 85% lukemiin, koska kansa oli kiinnostunut ketkä meidän asioista päättää. Aivan sama se on Eurovaaleissa, päättäjiähän me sinne äänestämme. Onhan tämä meidän Suomi tosin kovin pieni kärpäsenläiskä Euroopan kartalla, mutta asiaan vihkiytyneet kyllä tietävät, että suomalaiset euroedustajat kyllä saavat siellä Brysselissä hyviä asioita aikaiseksi, on vaan valittava sinne ne oikeat, jotka saavat jotain aikaiseksi.

Alle 40% äänestysikäisistä siis vaivautuu uurnille formuloiden äärestä. Kun Eurovaalien tulokset tulevat, niiden, jotka valittavat ja angstaavat siitä, mitä älyvapaita paskahousuja ja väyrysiä sinne taas valittiin, prosentti onkin sitten jo loistavat 95%.

Mutta te kaikki kansalaiset/medbörgare siellä sohvillanne, jos te oikeesti haluatte valittaa Eurovaalien tuloksesta, käykää edes antamassa äänenne niin se on vähän oikeutetumpaa se vinkuminen.

Illalla sitten kaatuu Venäjä... ainakin jääkiekossa. Katotaan montako kurkunkatkaisu-elettä ryssien valmentaja tekee Erkalle... jos ny pääsee edes koko matsia seuraamaan.
Ja jos ny tulee kaikkien toiveista huolimatta hoppeeta... ei ne jätkät silti mitään kusipäitä ja paskahousuja ole, noin kokematon joukkue on katastrofaalisen alun jälkeen näyttäny kyllä tosi hyvin sen, että osaa ne pelatakin. Ja Venäjä on aina paha. Tosi paha. Mutta josko Komarov vähä lämmittäis Ovetshkinia ni kyllä me ne muut hoidetaan.

Ja taas liehutetaan lippuja. Ja siinä vaiheessa varmasti kaikki tietää mitä varten!

ONKO ONNI OLLA NORMAALI?

Kun kerran kukaan ei viikkoon ole muusta puhunut kuin partanaisesta ja pimppimakkarasta niin tavalliseen tapaani pitää heittää löylyä kiukaalle ja laittaa lusikkansa joka soppaan mihin se ei välttämättä tarvisi upota.

En kuitenkaan aio Mr. Conchita Wurstista sanoa sen enempää, laulut on laulettu ja parta on ajettu ja lureximekko varmaan roikkuu jo vaatekaapissa. Kuitenkin tapetille taas kovasti nousi ihmisten suvaitsemattomuus kaikkea erilaista kohtaan. Itsehän olen siitä saanut kärsiä koko ikäni erilaisten "läski", "tankki", "ryhävalas", "norsu" jne. hellittelynimien kera. Jokainen huuto ja nauru ja nimittely sattuu yhtä lailla.

En kuitenkaan ole ainoa kenelle huudellaan. Minun nuoruudessani myös silmälasit olivat armoton pilkan aihe. Tänä päivänä sensijaan ihmiset käyvät kilpaa Specsaverilla ostamassa pelkkiä kehyksiä että olisivat enemmän hip ja cool.

Myös punapäille heitellään kommentteja, lyhyille, pitkille, laihoille, isotissisille, tissittömille, nimistä väännetään vaikka mitä paskaa puhumattakaan näistä ikuisista suosikeista ihonväri ja uskonto.

Olen monta kertaa miettinyt, että millainen olisi sitten maailma jos kaikki olisivat samanlaisia ja mikä se standardi on minkä mukaan meistä muotit tehdään. Mutta enää ei tarvitse miettiä, sillä hyvät naiset ja herrat, esittelen teille tänään ihmisen standardin. Perustuen ominaisuuksien yleisyyteen maailmanlaajuisesti. Olkaa hyvät, pyrkikää tähän jos ette halua erottua joukosta:

Olen nainen, nimeltäni Muhammad Lee.
Asun manner-Kiinassa lähellä Pekingiä.
Olen 37,1-vuotias.
Olen 168,1 cm pitkä ja painan 74,3 kiloa.
Hiustenvärini on musta ja silmäni ovat ruskeat.
Minulla on 1,8 lasta ja mies, joka 32% todennäköisyydellä häipyy 5 vuoden sisällä.
Uskon Jumalaan, harjoitan kristinuskoa, mutta kirkossa käyn vain 2 kertaa vuodessa.
Sekä minä että mieheni olemme maanviljelijöitä.
Puhumme mandariinikiinaa, mutta osaamme myös englantia jonkun verran.
Työmatkat taittuvat Toyota Corollalla, mieheni menee usein myös polkupyörällä.
Ruokalautasiltamme löytyy riisiä, vaaleaa leipää ja GMO-maissia.
Palanpainikkeeksi nautimme kahvia ja Coca-Colaa.
Vapaa-aikanamme katselemme Sonyn TV:tä ja pelaamme Playstationilla.
Musiikkimakumme koostuu lähinnä Madonnasta, Michael Jacksonista ja Elviksestä,
mutta lempivideomme on ehdottomasti PSY:n Gagnam Style.

Siinä teille sitten ihmisen standardi. Aika paljon muutoksia pitää tehdä ainakin itseni, kun ei mikään kohta oikein osunut ja osa ei lähellekään. Mutta siinä sitä tavoitetta. Eipä sitten tarvitse kenenkään nähdä vaivaa siitä, etten ole standardien mukainen.

Mutta kaikesta huolimatta, rakastan itseäni sellaisena kuin olen. Mikäli haluan muutosta, haluan sitä vain itseni takia. Ja jos se ei jollekulle käy, on se yksinomaan hänen ongelmansa.

"Ole oma itsesi. Kaikki muut ovat jo varattuja."

RAKKAUS VOITTAA KAIKEN?

Koskaan ei ole väärä aika puhua parisuhteesta. Varsinkin viime yön jälkeen, jonka vietin takkahuoneen sängyssä. Haha teille jotka taas toivoitte isompaakin draamaa, ei tällä kertaa, mutta voin sanoa, että välillä parisuhdekriisiin riittää vain yksi kirjain.

Menin sänkyyn jo nukkuvan mieheni viereen kello 01.20. Hän tuhisi tyytyväisenä poikittaisessa V-asennossa niin, ettei mahdollisuutta ollut tunkea itseään ylä-ala-vasen-oikea- linjalle sänkyä millään muotoa. Sain kuitenkin pääni ja puolet persuksestani mahtumaan sängyn reunalle ja toiselta puolen sänkyä kuului jo "äh" "höh" "hmph" (suom. oliko pakko herättää, vittuuks tänne tunget). Kysyin hyvin ystävällisellä äänellä että "Voisitko pliis siirtää pyllyäsi hieman sinnepäin että mahdun nukkumaan." Vastaus: "E".

Lopputulos oli siis takkahuoneen sängyssä nukuttu yö. Ihan vain siksi, että nukkuvan Jannen kanssa on aika turhaa järjestää klo 01.21 kohtausta, siinä ei mene kuin hermot ja yöunet.

Aamulla sitten oli valtakunnassa aika hiljaista, kunnes sain höyryävän kupin kahvia takkahuoneeseen höystettynä tuojan koiranpentuilmeellä ja nöyrällä anteeksipyynnöllä. Tosin myöhemmin kävi selville että hänellä oli taas kerran hirvee nälkä ja oli huomannu että aamupalan saa todennäköisesti väsätä itse jos vaimo on kiukkuinen.

Aloin sitten miettiä tätä meidän parisuhdetta, joka tosiaan ei ole mitään ruusuilla tanssimista. (Mikä sekin käsite muuten on, en minä ainakaan haluaisi niitä piikkejä jalkapohjiini)

Jannella ei ole, eikä ole koskaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten naisia kohdellaan tai miten naisille puhutaan. Sääntö 1 on se, että ihan kaikkia totuuksia ei tarvitse sanoa ääneen. Ja sääntö 2 on se, että nainen kaipaa lohduttajaa eikä ongelmien ratkaisijaa.

Ajattelin kaivaa tässä muutaman esimerkin vuosien varrelta:

 "Rakas mulla on vähän kylmä.(tahtoo kainaloon)"
    "No enkö mä ole miljoona kertaa sanonu että käytä niitä villasukkia ja laittasit päälles vaikka
      villapaidan ni ei tartte siinä vinkua."
     "TÄNKS."

 "Voisit kyllä sinäkin käydä kampaajalla välillä."
     "Jee, haluan jonkun kivan värin." "Et värjää."
     "Ihanaa, haluan lyhyemmän leikkauksen." "No et varmasti leikkaa lyhyeks."
     "Niin kerrohan vielä miks pitää mennä kampaajalle?"
     "No kun toi sun tukkas näyttää ihan nuhjuselta."
     "HOUSUISSAS SULLA NÄYTTÄÄ NUHJUSELTA."

  5-vuotishääpäiväaamu, mies tulee viiden punaisen ruusun kanssa sängyn viereen:
    "Nää oli kyllä senverran kalliita että toivottavasti oot niitten arvoinen."
    "HÄH?"

 Huonosti nukutun ja päänsärkyisen yön jälkeen kaipaisi lohdutusta... seuraavat sanat kuuluvat:
   "No ei suakaan tänä aamuna ainakaan Miss Suomeksi valittaisi".
   "AHA".

 Sukulaisistakin on joskus ollu puhetta...
  "Tosi kumma, en ollenkaan vois kuvitella että oot serkkus kanssa sukua, se on tosi kaunis."
   "JAA".

 "Mikset säkin osta tota superultrahyperthighabsportgymassmasteria ku kato ny totaki muijaa
     miten hyvännäkönen takamus sillä on."
    "NO KATOS NIINPÄ ONKIN."

 "Tosi hienoa että laihdutat ihan oman terveytesikin takia, mutta noi sun tissit kyllä roikkuu jo aika
    pahasti, mä luulen että varataan kohta aika Tallinnan klinikalle jos vaikka muutama desi ja sillee."
    "JOO SOITETAANKO VAIKKA HETI?"

Ja kaikki nämä ovat johtaneet todella rakentavaan keskusteluun miesten ja naisten välisistä eroista ja siitä, miten joskus olisi parempi ihan kotirauhan kannalta miehen vaan OLLA HILJAA.

Noh, minun mieheni on horoskoopiltaan Skorpioni, joka latoo kaiken tiskiin ajattelematta asiaa sen kummemmin ja ihmettelee mitä vikaa totuudessa on.
Minä puolestaan olen Kalat, joka ottaa itseensä joka ikisen sanan, joka edes kaukaisesti viittaa siihen, että hän mahdollisesti ei olekaan se täydellinen olento jona hän haluaa muiden itsensä näkevän.

MATCH MADE IN HEAVEN. Mutta ihan suoraan sanottuna, paskanmarjat mistään horoskoopeista, itse teemme elämästämme sen, minkä haluamme. Meidän parisuhteessa lentää totuudet puolin ja toisin, ja ne pitää vain kestää. Eipähän ole sitten mitään suuria luuloja itsestämme, emme ole täydellisiä, emme ole satujen prinssejä ja prinsessoita vaan ihan tavallisia pulliaisia. Tai siis pullisia. Ja ainoa voima joka meitä yhdessä kaikki nämä vuodet on pitänyt, ja tulee pitämään tulevaisuudessakin, on se RAKKAUS. Tuskainen, kaikki kestävä, ylitsevuotava, sydäntä riipivä, euforinen rakkaus. Joten älkää koskaan kukaan aliarvioiko sen voimaa.

Kerran se tosin oli kovalla koetuksella. Olin kokannut 4 tuntia päivällistä ja syötyämme mies tokaisi: "Oli se tosi hyvää, mutta minä olenkin vähään tyytyväinen. Olisiko mahtanut kelvata Gordon Ramsaylle?"

Niinkuin eräs lempikoomikkoni Ron White kerran totesi: "IF LIFE GIVES YOU LEMONS. DON'T CRY. FIND SOMEBODY WHO HAS TEQUILA AND HAVE A PARTY."

Rakastan sinua Janne Pullinen. Vaikka saisitkin käydä parturissa vähän useammin. Ja ajaa partasi ainakin kerran viikossa. Ja käyttää joskus jotain muutakin vaatetta kuin Postin fleecetakkia. Ja voisit tehdä minulle tilaa sängyssä ilman puhinoita. Takkahuoneen sänky on perseestä.

JUSTIINA GOES GREEN!

Justiina on saanut tällä viikolla aivan hitonmoisen yliannostuksen parvekeideoita... viime kesänä kaiken hilavitkutin- ja liibalaaba- homman takia (suom. rahapula) meidän 14 neliön parveke jäi vallan käyttämättä hyödyksi. Aivan kuin viimeiset 10 vuotta muutenkin. Siellä on sama pirttikalusto joka siellä on ollut aina, sama linnunpönttö (alunperin koristeeksi laitettu) johon vuoronperään talitiais- tai sinitiaispariskunta päättää perustaa perheen. Ja on meillä ollu muutama tsirppipesue:)

Tänä vuonna pistetään toimeksi. Ilmoitin Herra Pulliselle, että turha vinkua tai muutenkaan paeta paikalta, se suunnittelemani kulmasohva sinne on rakennettava ja erilaisia yrttejä tulee riittävästi! Ja ennenkuin keräännytte jonoon ulko-ovelle, ilmoitan vain että kasvattamani yrtit tulevat syöntitarkoitukseen, joten sytkät piiloon ja vesipiiput vaan takaisin kaappiin ;)

Aloitamme lattiatasosta, johon haluaisin ruohomaton, mielellään tietenkin hieman säätä kestävänkin. Nyt siellä on lattiana betonin päällä puuritilä joka on maalattu mustaksi vuonna jotain eKr eikä ole siis mitenkään mieltäylentävän näköinen. Lisäksi sellainen matto olisi helppohoitoinen, imurointikin voisi olla mieluisampaa kun ei tarvitse joka laudanrakoa ähkiä pää punaisena joka ikinen kevät ja syksy.

Sitten tehdään se kulmasohva, katselimme jo viime kesänä polyrottinkisohvia ja viittä vaille yksi jo ostettiinkin... kunnes iski hetkellinen järjen pilkahdus, joka kertoi, että miksi ihmeessä maksaa tonni-puolitoista jostain öljyjätteestä tehdystä istuimesta kun Tee-Se-Janne- sohva olisi a)halvempi ja b) haluamasi kokoinen. Ja sen kun voi kyhätä vaikka kuormalavoista niinkuin esim. alla:

Parvekkeen katosta roikkuu neljä amppelipaikkaa ja ne jo onkin suunniteltu valmiiksi, sain tänään lahjaksi (kiitos rakas ystävä mrs Bee) punaisen ja keltaisen amppelitomaatin taimet, ja koska Janne haluaa myös kukkia, olen hyväntahtoisesti antanut hänelle luvan valita kaksi haluamaansa kukka-amppelia kesäksi sitten kun niiden aika on. Kunhan sopii väreihin ja tyyliin ja on sellaisia kukkia mistä minä tykkään :D

Enää tarvitaan yrttejä. Koko parvekkeen kaide tulee täyteen, toivottavasti löydän jotain ihania parvekelaatikoita, koska ne valkoiset muoviset vihreillä muovisilla kiinnikkeillä heitin menemään vuosia sitten, enkä kyllä tosiaan aio samanlaisia hommata tilalle. Ajattelin jotain kivaa takorautaa... vanhaa puuta... suunnittelu on pahasti kesken mutta kyllä sen oikean sitten tunnistaa kun se osuu kohdalle, vähän niinkuin miehen valinnassakin. Onhan parvekelaatikkojen valinta VÄHINTÄÄN yhtä tärkeää :)

Lisäksi haluan seinille jotain... olen pyöritellyt mielessäni vertikaalipuutarhaa, jotenkin tähän tapaan:

...mutta ei muovista niinkuin kuvassa. Tosin tuo on aika nerokkaasti rakennettu vesirännin pätkistä :) Itse ajattelin enemmänkin taas Tee-Se-Janne- menetelmällä rakentaa vanhoista laudoista (jos niitä joskus jostain löydän, tuntuvat olevan harvinainen materiaali) taustan ja sitten kiinnittää siihen saviruukkuja erikokoisia ja tietenkin maalaan ne hienoiksi... joko ylimpänä olevan kuvan mukaan liitutaulumaalilla, toisaalta taas haluaisin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni sitrusvärisestä keitaasta, joten ehkä alla olevat värit ovatkin juuri SE juttu:

Samoja värejä siihen kulmasohvaan... joten sori Janne, ne viininpunaiset petunias saat unohtaa heti kättelyssä :) Josko jotain oranssia tai keltaista kukkaa... ihan vaan tuli mieleen ... :)

En ole ollut näin innoissani kyllä pitkään aikaan mistään, ai miten ihanaa jos heinäkuussa saa nauttia kylmiä Mojitoja (itsekasvatetulla mintulla tietty) omalla parvekkeella :) Ilmoitelkaahan ajoissa jos olette tulossa parvekeiltaa viettämään kesän aikana niin tiedän laittaa riittävästi Mojito-minttuja kasvamaan! Tai no, kai sitä voi hätätapauksessa persiljastakin tehdä. Pääasia että rommia riittää, heh.

Eli siis persiljaa, minttua, basilikaa, viininsuolaheinää, timjamia, rosmariinia, tomaatteja, paljon kukkia ja ehkä muutama mansikantaimi... ja sitten heinäkuussa näyttää niinku jotain tähän suuntaan:

 

...tai sitten Tee-Se-Janne- menetelmä pettää ja siitä tulee Tee-Perkele-Itte-Rehuparvekkees- menetelmä ja sitte tulee itkupotkuraivarit ja masennus ja into lähtee naapuriin ja loppujen viimeks istun elokuussa siinä varhalla pirttipenkillä, kattelen ynpärilleni ja parveke näyttää tältä:

 

ETTÄ SUUNNITTELE TÄSSÄ SITTEN MITÄÄN KU EI TOI MIES KUMMISKA IKINÄ AUTA. Saakeli niissä makkarin verhoissakin meni 4 kuukautta, joten taidan samantien vaihtaa suunnitelmaa senverran että ostan 25 ruukkua kanervia ja haen muutaman havunoksan koristeeksi. Kyllä toi pirttipöytä ny vielä seuraavat 14 vuottakin kestää. Pah.

80-LUVUN LUOKKAKUVA, TUNNISTA ITSESI :)

Viimeiseen asti aina pitää vältellä ihmisten luokittelua, mutta viime päivinä olen tutkaillut sekä omia että vähän muidenkin lapsuudenkuvia ja vanhoja luokkakuvia, ja kyllä se totta on, tietyt stereotypiat kirkuvat esiin sieltä TV-ruudun kokoisten silmälasien ja juuri föönattujen permanenttipörröjen seasta.

Ainakin tällaiset tyypit löytyy ihan jokaisesta 80-luvun luokkakuvasta, tunnistatko itsesi joukosta?

HEVARI-PERTTI

Kuunteli vain Iron Maidenia ja AC/DC:tä ja Peer Gyntiä ja Kissiä ja yritti epätoivoisesti saada äitinsä ompelemaan vielä yhden hihamerkin jo räjähtämispisteessä olevaan farkkuliiviinsä. Tukan laittoon upposi pullo suihkelakkaa ja pari tuntia joka aamu eikä se siltikään ollut tarpeeksi sekaisin.
Tänä päivänä hevari-Pertti on vakituisessa päivätyössä ja pitää edelleen niitä samoja korkeavyötäröisiä farkkuja ja yrittää kasvattaa takalettiä joka ei ikävä kyllä ole enää kasvanut 90-luvun lopun jälkeen.

HIIRI-LIISA

Ei saanut sanaakaan suustaan koko 80-luvun aikana ei tunneilla eikä välitunneilla. Istui aina etupulpetissa ja olisi kyllä tiennyt jokaiseen kysymykseen vastauksen, muttei viitannut, koska olisi joutunut avaamaan suunsa. Joka kokeesta tuli tosin 10+. Sekä vaate- että tukkamuoti oli aina samalla linjalla; pesty ja kuivattu. Jatkoi opiskeluaan niin pitkälle kuin kykeni ja oli kulttuurilautakunnan ykkösvalinta kaupungin johtavan kirjastonhoitajan virkaan.

RIKU RIKAS

Ei vois koulu vähempää kiinnostaa mut kävi siellä näyttäytymässä pari kertaa viikossa ihan vaan tsekkaamassa olisko ketään kiinnostavia mimmejä ilmestyny tai esittelemään uutta Lacosten pikeepaitaansa ja Leviksen farkkuja ja ruskeita purkkareita jotka äiskä osti Stockalta. Iskällä oli menestyvä luksusveneiden myyntifirma ja äiskällä kolme minkkiturkkia. Jokaisen tytön unelmapoikaystävä siihen asti ku iskän firma kaatu 90-luvun lamaan ja rahat loppu. Tänä päivänä Riku Rikas on toimitusjohtaja omassa firmassaan... neljännessä sellaisessa. Edelliset on jo velkasaneerauksessa.

PULLA-ULLA

Joka porukasta paikkaansa hakeva ja loppujen viimeksi nörttien seuraan päätyvä ressukka jolla kyllä järki pelasi mutta muita runsaamman vyötärönalueen omaavana ei sopinut kenenkään seuraan julkiselle paikalle. Tästä suivaantuneena aloitti aikuisena vimmatun elämäntaparemontin, luki kaikki Tommy Hellstenin kirjat kahteen kertaan ja on tätä nykyä kulttuuriantropologian lisensiaatti joka pitää joogablogia.

LAITENÖRTTI-LASSE

Ei tarvinne arvata kenellä oli paikkakunnan ensimmäinen DonkeyKong-peli, ensimmäinen Commodore 64, ensimmäinen Nokian Mikromikko ja ensimmäinen niskarappeuma. Ei nähnyt auringonnousua eikä auringonlaskua jos se ei sattunut olemaan näytönsäästäjänä. Koulu oli vain pakollinen välietappi kohti isompia peliareenoita. Myi juuri keksimänsä iPhone-sovelluksen Applelle 1,5 miljoonalla eurolla. Asuu mukavasti 100 neliön kellariasunnossa. Vanhemmat kun halusivat pitää koko yläkerran vielä itsellään.

KAPINA-KYLLIKKI

Kuunteli Sex Pistolsia ja Pelle Miljoonaa ja Kollaa Kestää niin lujalla että viiden oven päässä asuvat naapurit muuttivat maaseudulle. Oppitunneilla jokaiseen opettajan kysymykseen oli aina sama vastaus : No ei kuule kiinnosta. Nuoruus vietettiin katuja tallaten ja pelotellen naapurin mummoja. Myöhemmin kapina muuttui tietoisuudeksi ja tänä päivänä Kyllikki asuu miehensä ja lastensa kanssa maaseudulla jossa kasvattaa omat vihanneksensa ja värjää kankaita sienillä ja sammaleilla.

HIKINAUHA-HEIKKI

Eli, hengitti ja palvoi liikuntaa. Juoksua, hyppyä, pomppua, kunhan sai kaikki mahdolliset kultalusikat ja mitalit koulujenvälisistä. Hikinauhat oli joka päivä sekä ranteissa että otsalla, oli sitten ohjelmassa matematiikkaa tai piirustusta. Jatkoi harjoittelua aikuisenakin ja on juossut Pariisin maratonin 3 kertaa, Tukholman maratonin 12 kertaa ja Helsinki City maratonin 22 kertaa, ensi kesänä juoksee Jyväskylästä Ouluun jos saa 10 000 tykkääjää.

BESTIS-PIRKOT

Parhaat bestikset ala-asteella ja yläasteella ja lukiossa. Sama musiikkimaku, sama vaatemaku, sama miesmaku, samat arvosanat, samat jutut ja samat allergiat. Jokaiselle tunnille löytyi aina uusi hihittelyn aihe ja jokaiselle välitunnille uusi kohde, jota voi pilkata esimerkiksi viime viikon mallisista farkuista. Sillä Bestis-Pirkoilla oli aina uusimmat trendivaatteet ja uusimmat hiustyylit. Ja olivat kiinnikasvaneina sekä koulussa että vapaa-aikana. Olisivat varmasti bestikset vieläkin, mutta eivät ole olleet viimeiseen 25 vuoteen yhteydessä kun toisen poikaystävä ihastui toiseen bestispuolikkaaseen ja se oli sitte siinä.

KAIKKITIETÄVÄ-KAISA

"Opettaja opettaja minä tiedän minä tiedän." "Opettaja mä olen jo valmis saako lisätehtäviä." "Opettaja opettaja Keke toi tupakkaa kouluun." Ei ollut hiljaa hetkeäkään vaan avasi ison leipäläpensä joka tilanteessa esittääkseen muille miten hän tietää tästäkin asiasta kaiken. Soitti torvisoittokunnassa ja harrasti kaikkea mahdollista mitä Kansalaisopiston listalta löytyi. Nykyään postaa Facebookiin vuoronperään lastensa ja koiransa kuvia ylistävin kuvatekstein, harrastaa skräppäystä, decoupagea ja kävi juuri kehyskukkarokurssin.

KINGI-KEKE

Tukka oli hyvin ja nahkarotsi oli hyvin ja mopo kulki hiukan nopeempaa kuin muilla. Tarakalla oli joka perjantai eri pimu, joka vietiin läheiseen kahvilaan jaffalle ihan vaan näyttelyesineeksi ja muiden kadehdittaviksi. Ja vaikka kaikki tytöt tiesivät että sunnuntaihin mennessä tulee potku persuksille, oli Keken mopontarakalle ja myöhemmin Ooppelin etuistuimelle aina jonoa. Kekellä unohtui kaiken hurmaamisen keskellä koulunkäynnin tärkeys ja tänä päivänä on jo parhaat päivänsä nähneessä avioliitossa, on ollut Toijalassa hitsarina viimeiset 15 vuotta ja viime viikon istunu kulmabaarissa lieventäen vitutustaan kun ei osallistunu työkavereiden porukkalottoon vaikka ne pyysi.

SUOMI NOUSUUN HÄNTÄ KERRALLAAN!

Kyllähän minä jo julistin, etten ala kommentoimaan politiikkaa kun en siitä mitään sen paremmin tiedä, mutta nyt on mitta taas muutamiin narisijoihin niin täynnä että pakko sitä vitutustaan on johonkin purkaa. Joten anteeksi, olet tämänhetkinen emotionaalinen jätesäkkini.

Päivänpolttava puheenaihe on taas rakkaan hallintotiimimme Arkadianmäen Armottomat tekemät leikkauspäätökset. Mediapalstoilla ja somessa kiehuu varsinkin lapsilisien leikkaukset, bensan hinnan nousu ja työttömyysturvan leikkaukset. Kataisen kuvia sauhutetaan photoshopeissa ympäri valtakuntaa keksien vaikka mitä kivaa letkautusta Jyrkin suuhun. Silti Suomen kansan näkökanta on mielestäni hieman kapeakatseinen.

Ja edelleen ennenkuin kaikki raivoavat siellä pää punaisina että minä en tiedä mitään mistä puhun, korostan, että nämä ovat vain asioita joita olen keskenäni ja ystävieni kanssa pohtinut, ja sinä joka siellä vakaasti olet sitä mieltä että Suomen hallitus on ajanut kansan ahdinkoon kaikilla leikkauksillaan, mieti edes tovi tätä seuraavaa:

MITÄS JOS....

...lopettaisimme valittamisen ja vinkumisen hallituksen leikkauksista ja tekisimme sensijaan itse asian eteen jotakin.

Esimerkiksi Suomessa on kansainvälisestikin mitaten harvinaisen hyvä sosiaaliturva joka alueella, en yhtään pistä hanttiin sitä, että Suomessa pääsee suurinpiirtein ilmaiseksi lääkäriin, mutta...

MITÄS JOS korotettaisiin lääkärimaksuja edes hiukan, niin se hillitsisi hieman terveyskeskuksen jonoja kun joka toinen yksinäisyyttään ja kipeää kurkkuaan valittava ihminen ei istuisi siellä jonottamassa joka maanantai ihan vain vaihtaakseen kylän juorut ja kuulumiset, ja sensijaan vaikka nuori nainen, jolla on ollut valtavia alavatsakipuja jo kuukauden, maksaisi mielellään pari kymppiä lääkärikäynnistä jos vain saisi pikaisesti apua sensijaan että on jonossa 4 kuukautta.
Ja terveyskeskuksen lääkäripalkkioita voitaisiin sen johdosta korottaa, mikä taas johtaisi siihen, että terveyskeskuksista alkaisi löytyä myös päteviä lääkäreitä, eikä arvauskeskusosastolta vastavalmistuneita hiirulaisia jotka osaavat ulkoa ainoastaan kaikki antibioottimerkit.

Suomessa on myös hyvä työttömyysturva ja sosiaaliturva, mutta....

MITÄS JOS tehtäisiin siitäkin asiasta jonkinlaista selvitystä miten systeemiä voisi kehittää, ettei nuorten ja terveiden ihmisten tarvitsisi miettiä, kannattaako lähteä edes hakemaan töitä kun juuri ja juuri vuokraan ja kaljaan riittävä raha tulee kotiin kannettunakin ja voi nukkua joka aamu puoleenpäivään. Sosiaaliturvan varassa eläviä on aivan liikaa, toiset tietenkin aiheesta, mutta hieman perseellepotkimista tarvittaisiin kyllä tässäkin valtakunnassa.

Myöskin viime viikolla tehdyt leikkaukset edesauttoivat sitä, että Suomi pysyi korkeimmassa luottoluokituksessa, mikä taas johtaa siihen, että pankeilla ei ole tarvetta nostaa asuntolainojen korkoja. Hei kaikki asuntovelalliset, lapsilisästä leikattiin muutama euro, mutta jos vaihtoehto on se, että asuntolainasi korkoa nostetaan prosentilla tai parilla, laskehan huviksesi, paljonko se sinun velkasaldossasi tekisi. Meillä lukema olisi vajaa 2000 euroa/vuosi. Se jo tuntuisi kukkarossa! 

Mutta tosiasia on, että toiset ihmiset valittavat ja valittavat ja valittavat kaikesta mahdollisesta, miten hallitus leikkaa etuisuuksia, miten rahaa lähetetään muille maille jotka tarvitsevat apua ja niin edelleen, mutta....

MITÄS JOS tehtäisiin itse asialle jotain. Leikkauksia ei tarvitse tehdä jos valtio saa riittävästi verovaroja. Miten tämä onnistuu? Helppoa. Tukemalla suomalaista yrittäjyyttä ja ostamalla suomalaista. Kuulin tänään faktan, että jos jokainen suomalainen ostaisi  kuukaudessa KYMPILLÄ enemmän suomalaisia tuotteita, se toisi maahan 10 000 uutta työpaikkaa. Ajattelemisen aihetta.

Joten laskehan, montako tuhatta euroa kuljetat Viroon vuodessa kun raahaat niitä kaljalaatikoitasi sieltä kotivarastoon, että saat sitten puolalaista makkaraa grillatessasi taas ottaa pari laatikollista virolaista kaljaa ja paasata naapurin kanssa miten perseestä tämä Suomi on.

Mitäs jos jättäisit sen halvan tanskalaisen joulukinkkusi ostamatta ja ostaisit sensijaan kunnon suomalaisen kinkun, joka on kalliimpi, mutta sitäkin maukkaampi.

Tai mitäs jos maksaisit pari euroa enemmän suomalaisista kasviksista? Taatusti turvallisia, lisäaineettomia ja maukkaita suomalaisia tuotteita. Nimittäin kuka takaa että se eurolla ostamasi espanjalainen tomaattikilo ei ole täynnä kaikenlaista elimistöösi pikku hiljaa kertyvää moskaa, joka aiheuttaa allergioita ja muita ongelmia myöhemmin.

Joten valita vain kun kansanedustajat ostivat kalliit torkkupeitot, jotka olivat muuten suomalaista designia ja käsityötä, ja osta sinä vaan IKEAsta itsekoottavia fleecepeittoja kun saat kympillä kolme. Onhan se tärkeää tukea aasialaista lapsityövoimaa. Äläkä vaan käy torilla ja markkinoilla koskaan hyödyntämässä suomalaisen pienyrittämisen tuloksia vaan osta ne paprikasi Prismasta, nehän on euron kilo halvempia. Muista valita GMO-tuotteita, amerikkalaiset kemikaalitehtaat kaipaavat pennosiasi. Otahan joskus oikein kunnolla aikaa ruokaostoksilla ja tutki jokaisen ostoskoriisi tunkemasi einestuotteen tuotesisältö ja alkuperämaa. Voit yllättyä todella. Etkä positiivisesti.

Äläkä sitten ihmettele kun naapurin isäntä myy kaikki lehmänsä pois ja toinen naapuri sulkee kanalansa. Olihan sentään tsekkiläiset häkkikananmunat niin halpoja ettei kenelläkään ole varaa ostaa suomalaisia kun ne on niin kalliita. Paskanmarjat.

Ostakaa ny perhana suomalaiset sitä suomalaista, tukekaa lähiseutunne yrittäjiä, älkääkä aina tukeutuko siihen halvimpaan vaihtoehtoon. Kotimaisuus kannattaa aina, jo siinä, että suomalaisen yrittäjyyden tukeminen vähentää niitä paljonparjattuja leikkauksia.

Älkööt kukaan nyt loukkaantuko ylläolevasta, ei se minulle kuulu vaikka ostaisitte kukkakaalinne Somaliasta, mutta älkää sitten narisko. Perkele.


 HAASTAN KAIKKI  OSTAMAAN VIIKON AIKANA KYMPILLÄ AVAINLIPPUTUOTTEITA! 

t. Justiina

TÄSTÄ LÄHTEE TAAS!

Ne suuret fanijoukkoni (2 kpl), jotka lukivat laihdutusblogiani vuosi-pari sitten, varmaankin jo huokaisivat helpotuksesta kun katosin bittikartalta. Ilmoitusasiana kerrottakoon että yleisön pyynnöistä huolimatta I'm back :)

Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä koko tämän hiljaisuusajan, mutta ajateltuani asiaa pitkään, totesin, että pitkän päälle kävi tylsäksi kertoa kerran viikossa miltä tuntuu ja montako pussia parsakaalia olen syönyt. Kova hinku on kirjoittaa, mutta vuoden verran olen pääni puhki miettinyt sopivaa aihetta.

LAIHDUTUS: Projektini jatkuu, välillä on tyyntä ja välillä taas purjeissa puhtia mutta alaspäin mennään hitaasti ja varmasti. Mutta kuka siitä jaksaa koko ajan lukea... "Hei täällä taas minä. Tällä viikolla lähti 250 grammaa ja söin maanantaina parsakaalia, tiistaina porkkanoita, keskiviikkona mässäilin papusopalla ja niin edelleen. Jalka on kipeä mutta käsi taas tällä viikolla ihan hyvä."
Eli ei.

RUUANLAITTO: Muutama ihminen tietää aika hyvin miten lähellä sydäntäni on kokkailla ja viskoa jauhoja ympäri keittiötä, ja sitä ruokablogin perustamista eniten tässä olen miettinyt, mutta kun heittelin Googleen hakusanan "ruokablogi" ja huomasin saaneeni 262 000 osumaa, oli siinä vaiheessa aika selvää että ruokablogirintamalla on ruuhkaa.
Eli ei sekään.

KÄSITYÖT: Harrastan kaikenlaista käsillätekemistä ja työnikin liittyy aiheeseen, joten sekin olisi aika hyvä vaihtoehto. Mutta viitaten edelliseen aiheseen tulos on vähän sama. Puoli Suomea tekee käsitöitä. Tai vaikka ei tekisikään, pitää ainakin siitä blogia.
Joten ei.

POLITIIKKA: Paskanjauhaminen minulta onnistuu kyllä ihan helposti, mutta mielestäni on tulenarkaa lähteä bloggaamaan aiheesta, josta ei tiedä loppujenviimeksi yhtään hevonkukkua. En seuraa politiikan suuria käänteitä enkä osaa perustella talouspoliittisia päätöksiä energiatalouden kehysneuvottelujen tulosvastuullisista näkökulmista eri kansanryhmien intressien välisiä konflikteja välttäen. Enkä ole edes miettinyt vielä puoluekantaani loppuun asti.
Joten unohdetaan sekin.

PERHE-ELÄMÄ: Kiinnostava aihe ja monenlaisia näkökulmia kirjoittaa on lukematon määrä, mutta senkin totesin että lukijakuntaa tuskin kiinnostaa jatkuva paapatus siitä miten mieheni saa jopa kulmakarvani harmaantumaan ja miten tyttäreni on kaunein ja fiksuin ja paras olento maan päällä.
Ei sitten.

Tänään se sitten välähdyksenomaisesti porautui takaraivooni. Miksi helvetissä pitäisi lokeroida elämäänsä ja purkaa tuntojaan jostain aiheesta tutuille ja tuntemattomille, kun on aina se vaihtoehto, että angstaa ihan kaikesta. Joten tästä lähtee. Sormet syyhyävät kirjoittamaan aivan ennennäkemättömällä innolla, koska nyt aivoni ovat vapaat. Ei tarvitse hiki otsalla miettiä, miten täydentäisin blogiani kun voin heittää legendaa ihan mistä mieleen juolahtaa.

Mutta tämä tässä tällä kertaa, kun olette toipuneet taas ensijärkytyksestä, lähdetään purkamaan elämän epäkohtia ja riemuitaan kaikesta positiivisesta.

TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!
t. Justiina